Siirtyminen pohjoiseen

Istun Karhunpesän retkihuoneen yhteiskeittiössä ja juon kahvia. Meän kieltä puhuneet miehet lähtivät aamulla varhain. Kuulin aamuisia kahvinkeiton ääniä ja Hiacen liukuoven äänen, syrjäseutuihin tuo ääni liittyy.  Ykköshuoneessa oleva tamperelainen nuori pari nukkuu. Olivat kastuneet eilen sateessa. Auli nukkuu.

Sade on lakannut. Taivas on pilvinen, jossain pilviverhossa näkyy ohuempia kohtia. Ikkunasta näkyy tunturikoivikkoa ja matalaa vaivaiskoivikkoa, joka ei juuri mustikanvarpuja korkeampaa ole. Nyt on lämmintä ja kuivaa, keittiönpöydän ääressä. Kohta olisimme maastossa, maa olisi märkä, itikat pyrkisivät tekemään tuttavuutta. Tulisi kohisevia tunturipuroja, avaria maisemia. Pilven varjon reuna kulkisi tunturin kylkeä ja näkisimme kuinka kohta olisimme auringossa.

Eilinen matka kohti pohjoista oli miellyttävä. Ei sydäntäkylmääviä ohituksia, ei hermostunutta ratin naputusta. Taajamat pienenivät, autius lisääntyi,  ympäristöstä alkoi levitä rauha autoon. Emme hakeneet lainkaan nyt musiikkia, Areenasta kuunneltiin puheohjelmia, ja kuuntelimme Aulin seuraamia blogeja. Tien varressa oli paljon poroja, ohitimme ne aivan hiljaa. Söimme Pellossa Juoksengin Pörröporossa lohikeittoa ja itse tehtyä lämmintä rieskaa. Siellä oli myös nuoruudenystäväni Kirsi Kaulasen taidenäyttely, täältähän Kirsin sydän on. Enontekiön Markkinassa juttelimme pitkään Lätäsenon majojen omistajan kanssa. Hän kertoi meille sukunsa historian, alkaen 1600-luvulta Saksan Lyypekistä. Kuinka siellä ollut nuori mies oli lähtenyt pohjoiseen, Ruotsiin, perustanut rautakaivoksen, tuli aateloiduksi ja kuinka hänen jälkeläisensä Erik Grape toimi Enontekiön kirkkoherrana 18 vuoden ajan. Juttelimme suuresta tulvasta joka satoja vuosia sitten vei Grapen talon Muoniojoen saaresta.

Etsin tietoa Grapesta netistä. Paljoa en löydä. Grape rokotti 1790-luvulla 40 saamelaista isorokkoa vastaan. Kukaan heistä ei kuollut vaikka tavallisesti puolet sairastuneista kuoli. Grape isännöi englantilaista tutkimusmatkailijaa Edward Clarkea, jolle lahjoitti kuvauksen Enontekiöstä "Enotekis Sokns Beskrifning". Grape teki myös kuvauksen Enontekiön linnustosta. 

Rouva kertoi miehensä kuolemasta, kuinka hänen täytyi lähteä tullimiehen virkatalosta ja kuinka hän 40 vuotta sitten tuli tänne ja perusti matkailuyrityksen. Monet kävijöistä ovat vakikäviöitä, tulleet jo vuosikymmeniä, tutustuneet täällä,toisiinsa ja tulevat nyt senkin vuoksi, tapaamaan ystäviä. Majojen takana on aution näköinen puutalo. Kysymme siitä. Omistajat ovat kuollet, lapset asuvat Ruotsissa, eivät ole käyneetkään taloa katsomassa. Nyt se rappeutuu hiljalleen.