Laastariteippiä otan, varasilmälasit. Viimeksi unohdin tulitikut ja niiden hankkimisesta tuli outo öinen show. Laitan neljä askia tulitikkuja, erillisiin muovipusseihin pakattuna.
Käyn varastossa, nykäisen alas pari lootaa hyllyistä. Siirtelen tavaroita. Menen autotalliin. Autotallissa on kesäinen lämpö. Tulee hyvä olo, siitä että on tämä hetki, jossa ei aikataulua. On uusi vettä pitävä teltta, tyhjiä päiviä kalenterissa. Retkikaveri.
Yes, tuossa on, Trangia. Hyvilläni poimin alumiinisen keitimeni. Se on edelleen ehjä, täysin toimiva. Ostin tämän ensimmäiselle Käsivarren reissulle. Kaverin kansa mentiin kahdestaan, olimme molemmat 15. Isällä olisi ollut autotallin katon teko, oli ajatellut minua siihen kaveriksi. En jäänyt, tein oman pääni mukaan, aina tehnyt. Antoivat mennä, eivät mieltäni nujertaneet.
Eno ei kannustanut, "on sinne monen kokenemmankin eränkävijän luut kalvenneet". Hyväähän se tarkoitti. En minä päästäisi omiani. Olihan siellä, tillanteita. Rinkkani oli aivan liian painava, horjuin sen alla, hontelo poika. Mukana oli uisteluvehkeet, perhovehket, perhostenkeräilyvehkeet, myrkkypurkki, haavi, levityslauta. Ruuassa säilyketölkkejä ja nuoren rahoilla oletettu edullinen vaellusteltta, paibna se oli. McGinley-merkkinen harjateltta.
Kun lähdimme Terbmisjärveltä kohti kotia, heräsimme sateeseen ja teltta piti pakata märkänä, silloin se vasta painoi. Purot tulvivat ja virta kävi ankarasti jalkoihin kahlatessamme niistä ylitse. Kumisaapas hävisi Rommaenolla, sormenpää jäi saappaansuun kiristyslenkkiin kiinni ja joen yli tarkoitettu heitto jäi lyhyeksi. Löytyi se alavirrasta, puolen kilometrin päästä. Kellui suvannossa, kärkeen jääneen ilmakuplan varassa. 40 km olisi ollut tielle matkaa. Muita kenkiä ei olisi ollut. Välillä rakka äityi miehen kokoiseksi järkäleiksi. Koti-ikäväkin vaivasi, itkin siellä jossain tundralla ja kaipasin äitiä.
Kaks kattilaosaa ja pannu, kaasupatruuna ja Sinoli, tulipäät kaasulle, Trangiaan sopiva ja omalla jalalla seisova, Trangian sinolitulipää ja kahva. Lemmenjokilistasta puuttuu lenkkarit, otan kyllä ne. Latausjohto kännykkään, ja varajohto. Olen ostanut kunnon kartan, joten otan karttalaukun. Otan myös mukaan Kilpisjärvi-Halti -retkeilyoppaan.
Koko ajan sanon, että otan ja otan. Entäpä kun tila loppuu, sivutaskut rinkasta täyteen tungettu ja läppätaskuken kiristysnarut äärimmilleen käytössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti