Minua kiusaa tuo Termisjärvi, olen aiemmin oppinut että se olisi Terbmisjärvi. Saameksi näyttäisi olevan Dierpmesjavri, siinäkin tuo p-äänne on. Ja Vesa kysyi, menisimmekö Terbmisjärven kautta. Muuttaneet ovat tuota.
Ajamme Luontotalon pihaan, tässä on parkkipaikkoja ja autoja, ja siitähän noita reittejä näytti lähtevän.
- Aja tuohon lähelle tietä olevaan ruutuun, siinä ei ole varkaille suojaa.
Tsahkaljärvi 1, lukee yhdessä kyltissä. Katson karttaa.
- Tuosta voidaan mennä.
Alkaa sataa ravakasti ja luikimme autoon. Hieman surkeina istumme autossa, kuin pitäen kiinni sivistyksen viimeisestä airueesta.
Tulemme Tsahkaljärvelle. Rannassa on lakkaa, aika sakeastikin. Raakoja ovat, supullaan vielä. Etelässä kyselivät toisiltaan jo pari viikkoa sitten, oliko syksy. Tänne ei kesäkään ole kunnolla vielä tullut, horsma oli nupullaan, kissankellot kukkivat rinteessä, on elokuun 17.
Olemme ylittäneet Tsahkaljärveen laskevan joen siltaa myöten. Tsahkaljärvellä kyltissä oli että matkaa Termisjörvelle olisi 12 km, se tekisi tieltä 13 km, selvästi vähemmän kuin muistelin.
- Tästä vaan itään, viittilöin Aulille.
- Katsooa, tuossa olisi hyvä telttapaikka, niitä ei muistini mukaan täällä paljoa ole. Maa on kivistä.
Kuljemme mönkkärin jälkeä. Se tuntuu menevän liikaa pohjoiseen.
- Mennääs tästä, sanon ja astumme matalaan varvikkoon.
Nyt emme ole enää reitillä.
Mites se suunnistus oikeen täällä menikään. Etäisyydessä näkyy kuru, Termisjärvi se on, noiden jyrkkien rinteiden välissä.
Matka ei tunnu etenevän. Maasto on vetistä, pienet purot lillittävät laajalla alueella ja tekevät maasta heinäistä suota, pohja on kuitenkin kova eikä jalka paljoa siihen uppoa. Lämpäreestä pyrähtää Liro siivilleen.
Tulemme Marjan järvien kohdalle. Tämä on vedenjakaja-aluetta. Ei noista järvistä ota selvää mikä on mikäkin, samanlaisia lampareita, muuttuvatkin sateitten mukaan. Muistan kun yritimme pysyä täällä kartalla, laskimme tunturista virtaavia puroja, montako olimme ylittäneet. Kun luulimme ylittäneemme sen suuren, se tulikin vasta paljon myöhemmin. Aina kuljettu matka oli lyhyempi kuin olimme luulleet, paljonkin lyhyempi.
- Nyt keitetään teetä..
Heitämme rinkat tantereeseen ja alamme kaivaa evästä. Nämä ne ovat parasta, tauot. Istumme varvikossa ja syömme meetvurstinäkkileipää. Aulin ensimmäinen kupponen uudesta kuksasta.
Jatkamme matkaa. Pulmuset juoksentelevat varvikossa. Eivät ne niin valkoisia ole, äänestä tunnistin. Minulla oli lapsena silmälasit. En ikinä saanut kiikareita tarpeeksi nopeasti silmille. Opettelin linnut äänistä. Onhan siinä vaaleaakin, lentäessä maha näkyy valkeana.
Pidämme tauon kun aurinko pilkahtaa pilvien välistä. Kun on pilvessä, on liian kylmää pysähtyä. Nyt on kaunis kesäpäivä, +15 C luvattu Kilpisjärvelle, tuulta 5 m/s. Miten täällä voi pärjätä jos on huono ilma? Pystyttää telttaa sateessa jos lämpötila on viisi astetta ja tuulee, maa ja osa varusteista märkänä, näkkärioaketin kulma kosteudesta nuhjautuneena. Onkohan meistä tähän, mieleeni tulee. Ehkä tällaisen aika on jo ohitse, meillä ja yleensäkin, eihän täällä muitakaan näy. Kapustarinnat viheltelevät alakuloisesti.
- Kun tulemme tuon järven kohdalle, saadaan kääntää karttalehti. Tapahtuma se on sekin, on aina ollut, metsäreissuilla.
Istumme tauolla Paihkasjärven kohdalla.
- Kohta 2/3 menny. Ei meidän tartte jaksaa kämpälle asti. Onhan meillä teltta.
- Termisjärvi näkyy!
Ja hyvin pian näemme karun tyhjällä rannalla törröttävän mökin.
- Tuonne on vielä monta kilometriä.
Mökki ei tunnu tulevan yhtään lähemmäksi. Maasto on soista, pikkupuroja ja kivikkoa. Vain pienin hetkin hyväkulkuista polkua.
Hartioita painaa rinkka jo todenteolla. Tämä noin 15 km taival on minulle aivan maksimi. Se on sama minkä jaksan nyt juosta. Aiemmin jaksoin juosta 40. Voisinko kolminkertaistaa vaellusmatkani jos harjoittelisin?
- Siellä on telttoja ulkona, huono merkki, kämppä saattaa olla täynnä.
Tuuli on tyyntynyt aurinko paistaa nyt selkeämmältä taivaalta. Itikoita alkaa parveilla ympärillämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti